ihminen tekee itse kiireensä

joo...
Mä olen hommannut taas itselleni näköjään tekemistä :D
huomasin tuossa ykskaks, että: huomenna pitäis mennä kauppareissulle, joudun menemään yksin, mikä sinänsä on haaste tämän paniikkihäiriön kans, noh... selviää siitä, ei paniikkia :D, no mutta kun tulen, mies lähtee käymään parin tunnin ajomatkan päässä hakemassa ne mekanismi tuolit. Ilta saadaan sentään istuskella rauhassa, sitten tulee perjantai, menen käymään terapiassa tuon paniikkihäiriön takia, perjantain jutut siinä, mutta sitten sillepäivää vielä siivota ja leipoa osa mun rakkaan pojan 7 v synttäri jutuista. simatkin pitäis tehä, lauantai, miehen siskon tyttöjen synttäreille, sieltä kotiin ja illalla karaokeen, siinä välissä käyn hakemassa setäni <3 mukaan, sunnuntaina ei mitään, maanantaina tulee miehen toisen siskon tyttö <3 meille, ehkä. sitten tulee pitkä tauko, ystävän häät, seuraavana viikonloppuna onkin sitten jo syntymäpäivät ja tulee tämä tyttönen jälleen <3 :)
noh... kai minä kaiken muistan :D pitää pistää kaikki tarkkaan kalenteriin ylös, ja tehdä kauppalistaa. kuin mää kannan monta kymmentä jauhosäkkiä autoon O.O voeh... ei mitä mä oon taas menny lupaan :D pitää laitta mies sitten erikseen jauhokauppaan.
Nää kaikki menot on tulleet jotenki silleen ajatuksella "hei me voitais..:" ja "mitäs jos..." mutta ihana että on vähä sisältöä ja menoja, en oo hetkeen vissiin poistunukaan taas mökistä, kauppareissua en muista tehneeni pitkään aikaan, kun aina on itellä jotain muuta, ja mies kauppaan. Mutta näin, jos en olisi kerännyt tätä hässäkkää, olisinko taas vaan keksinyt tekosyitä jottei tarvitsisi lähteä mihinkään... aina tuntuu että sitä vaan kehittelee jotain ettei tarvitsis lähteä mihinkään, vaikka en sitä tarkoituksella tee. Menen tällä hetkellä eteenpäin ajatuksella; otan askeleen tai kaksi ja katson kuinka pitkälle se vie, jos se tuottaa jotain suurempaa, otan sen vastaan vaikka kuinka pelottaisi. Askel kerrallaan, kyllä minä selviän.