Tunne elämä on ollu viime aikoina melkoista mylläkkää.
Välillä rakastan ihan täysillä ihmisiä ympärilläni, välillä tuntuu etten jaksa enää välittää kenestäkään, joskus se on niin hemmetin vaikeaa.
Välittää ihmisistä jotka näyttää itse sitten ajattelevan niin välinpitämättömästi minusta.
Ystävistä on tullu viime kuukausina mulle elämää tärkeämpiä olentoja, kun muu tuntuu välillä murenevan käsiin. vaikka mitä yrittää.
Välillä tuntuu että arki on niin leppoista, sitten kyllästyn kun on liian tasaista ja teen asioita joilla saisin taas muutettua elämän suuntaa, mutta silti kaikki kääntyy takaisin samaksi kun on ollutkin. Joka kerta!
Voi kun vois oikeasti jokaiselle rakkaalle ihmiselle näyttää sen mitä sisällään tuntee, oikeasti näyttää. ei teoilla vaan siten että oikeasti toinen näkisi sen tunteen määrän mikä siellä piilee...
Kyllähän minustakin välitetään, mutta liian monelle ja liian usein sitä tuntee olevansa tois arvoinen asia tärkeysjärjestyksessä... ja valitettavasti sitä kai sitä onkin.
Kai mä kaipaan sitä jotakin.... jotakuta jolle voi taas puhua ihan kaikesta, ihan sata kaikesta ja jonka luo vois mennä kahville juoruamaan rakkaushuolistaan, parkumaan ja nauramaan ihan vaikka joka päivä. tai ainakin jokatoinen :D.
Onhan mulla toki aviopuoliso, mutta ei se aja samaa asiaa...
Ja onhan mulla toki lapset, ne on ainoa varma rakkauden lähde mitä voi olla.
Ne ei ikinä jätä mua toisarvoiseksi! Ja tarvitsevat mua aina.
En nyt oikein tiedä mitä täällä päänupissa tällä hetkellä liikkuu...
sekavia ajatuksia, mutta sekavaa on ollu tapahtumatkin nyt parin kuukauden ajan.
