Mistä taas aloittaisin....
On tapahtunut taas asioita ystäväpiirissä, joista jotenkin tuntuu, ettei niille itse voi yhtään mitään ja ne tuntuvat repivän ystävyyden rikki.
Mutta jos ei ystävä ota ymmärtääkseen, että asiat ei riippuneet minusta, ja suuttuu siitä, niin eihän sille mitään voi! Ja se siitä.

Onneksi tämä päivä on saanut ajatukset pois huonoista tapahtumista.
Kun se onnen kipristely tuntuu taas tuolla jossain sisuksissa...
tai sellainen pieni kipinä siitä, että kaikesta huolimatta mulla on ihania ihmisiä ympärilläni ;)
heitä jotka saavat väkisin hymyilemään vaikka olisi kuin huono päivä takana.