Mistä taas aloittaisin....
On tapahtunut taas asioita ystäväpiirissä, joista jotenkin tuntuu, ettei niille itse voi yhtään mitään ja ne tuntuvat repivän ystävyyden rikki.
Mutta jos ei ystävä ota ymmärtääkseen, että asiat ei riippuneet minusta, ja suuttuu siitä, niin eihän sille mitään voi! Ja se siitä.

Onneksi tämä päivä on saanut ajatukset pois huonoista tapahtumista.
Kun se onnen kipristely tuntuu taas tuolla jossain sisuksissa...
tai sellainen pieni kipinä siitä, että kaikesta huolimatta mulla on ihania ihmisiä ympärilläni ;)
heitä jotka saavat väkisin hymyilemään vaikka olisi kuin huono päivä takana. 

Rakastaminen ja tunteet

Tunne elämä on ollu viime aikoina melkoista mylläkkää.
Välillä rakastan ihan täysillä ihmisiä ympärilläni, välillä tuntuu etten jaksa enää välittää kenestäkään, joskus se on niin hemmetin vaikeaa.
Välittää ihmisistä jotka näyttää itse sitten ajattelevan niin välinpitämättömästi minusta.
Ystävistä on tullu viime kuukausina mulle elämää tärkeämpiä olentoja, kun muu tuntuu välillä murenevan käsiin. vaikka mitä yrittää.

Välillä tuntuu että arki on niin leppoista, sitten kyllästyn kun on liian tasaista ja teen asioita joilla saisin taas muutettua elämän suuntaa, mutta silti kaikki kääntyy takaisin samaksi kun on ollutkin. Joka kerta!
Voi kun vois oikeasti jokaiselle rakkaalle ihmiselle näyttää sen mitä sisällään tuntee, oikeasti näyttää. ei teoilla vaan siten että oikeasti toinen näkisi sen tunteen määrän mikä siellä piilee...
Kyllähän minustakin välitetään, mutta liian monelle ja liian usein sitä tuntee olevansa tois arvoinen asia tärkeysjärjestyksessä... ja valitettavasti sitä kai sitä onkin.
Kai mä kaipaan sitä jotakin.... jotakuta jolle voi taas puhua ihan kaikesta, ihan sata kaikesta ja jonka luo vois mennä kahville juoruamaan rakkaushuolistaan, parkumaan ja nauramaan ihan vaikka joka päivä. tai ainakin jokatoinen :D.
Onhan mulla toki aviopuoliso, mutta ei se aja samaa asiaa...
Ja onhan mulla toki lapset, ne on ainoa varma rakkauden lähde mitä voi olla.
Ne ei ikinä jätä mua toisarvoiseksi! Ja tarvitsevat mua aina.
En nyt oikein tiedä mitä täällä päänupissa tällä hetkellä liikkuu...
sekavia ajatuksia, mutta sekavaa on ollu tapahtumatkin nyt parin kuukauden ajan.

Päivä kuin pilapiirroksesta

Aamu alkoi suht hyvin kuitenki, väsytti vaan niin että oisin voinu nukahtaa vessanpöntölle, niinkuin pienenä.
Nousin sängystä ja huutelin rakkaat lapsoset aamupalalle, tein puuron syötin pienimmän ja muut hommat. vilahin alakertaan pyykille ja takas ylös, tässä vaiheessa huokasin jo että tuntuupa niin juoksulta koko päivä.
Muksut seuraavaksi linja-autoon  ja käyntiin se joka aamuinen karjunta tienhaaraa kohden: Älkää ede aloittako tuota tappelua taas, eikun Roni menee tänään ensin. huomenna sinä. ja nyt tuut tännemmäs odottamaan ettet jää auton alle, ja kivet maahan! VOIH!!!! onneksi tämä neljäs on tyttö... :D

Tässä vaiheessa tuli ihana hiljaisuus, pienin leikkii leluilla lattialla jne. oi seuraavaksi kun tytölle on vaippa vaihdettu, seuraan yle areenalta sitä ihanaa "hyasinttia", eli pokka pitää sarjaa...
...lataa...lataa...lataa.... jes nyt se alkaa ..."BYÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ" Ronja heräsi...
En mä katokkaan... en ois oikeesti ees halunnu... :'(
Ei muuta ku tytön viereen köllimään ja kappas minä nukahin ja sitte viiimein tyttöki. Nukuttiin ainakin se kaks tuntia, ja sitte huomasin että kaikki hommat on liian myöhästä, kohta tulee pojat ja pitää alkaa syöttämään Ronja (taas).

Tästä selvittyäni, pitääkin alkaa miettimään ateriaa, jota valmistin monta tuntia... (ei, ateria ei ollut niin hieno, vaan aikaa kului koska jauhoin jauhelihan itse).
Jauhelihaa jauhaessani veivasin ja veivasin hikihatussa tunnin, kunnes mies tuli kotio, ja minä olin saanu aikaseksi vaivaisen desin verran jauhelihaa...
"En käsitä, tää pitäis olla ihan oikein kaikki, mut ei tää vaan toimi"
Pete tutkailee aikansa ja purkaa sen osiin.
"Laita seuraavalla kerralla tuo teräkin tuonne sisälle"
XD voi video...
Noh lihapulla taikina tehty viimein, maustettu "vähän sinne päin" periaatteella ja sitten syömään...
eka kommentti: Tää on aika suolasta
Toinen: köh köh... ketsupissa taitaa olla vikaa.
Kolmas: riittääkö jos syön potut.
joh...
menin ja söin itse, ja siellä oli ihania möykkyjä aromisuolasta!!! >:( tässä vaiheessa jo tuntu että parku pääsee, kun edellisen päivän lihat, mitkä muka hyväksi paistoin uunissa, oli puoliraakoja :/...
Kyllä iltapäivällä vielä tuntu että itku pääsee, mutta tällasta tää mun arki on, sähellystä. Mä osaan oikeasti laittaa ruokaa, mutta kun kaapissa on vaan sian lihaa ja pottuja, ni tuntuu ettei mikään pelaa...
Kyllä mä vielä joku päivä teen Gourmee aterian tälle porukalle ;D
ja kyllä tää nyt jo naurattaakin.
pää asia ettei mökki oo palanu, porukalla ei oo (vielä) nälkä ja muutakin porukkaa naurattaa. Äiti taas kokkailee ilman isukkia :P

Kuinkas teidän päivänne sujui?

Rakas rakas mummoni...
en osaa sanoa mitään muuta.
Kun menin katsomaan häntä, hän ojensi kätensä halatakseen,
hymyili hieman ja mun sydän ilahtu, hän tuntee ja tietää että olen läsnä.
tekisi mieli vaan mennä takasi katsomaan ja viettämään aikaa mummun kanssa.
Mummon oikea puoli on halvaantunut. hän ei siis liiku.
Huoneessa vallitsi ihana rauhallinen tunnelma, aika siellä kulki lentäen. huomaamatta istuin paikallani mummun seurana puolitoista tuntia.

Muistan kun lapsena serkkuni kanssa käytiin aina leikkimässä mummon kanssa, leikkimme olivat sellaisia, että mummo anto rasvapurkin ja me olimme sairaanhoitajia, ja hoidimme mummun käsiä. voitelimme ne nivea voiteella ja mummua huvitti.
Tällä hetkellä tämä serkkuni on lähihoitaja <3 oikealla alallaan. :)
 Mummun lettuja ei myöskään voittanut mikään, ja kunnon maitopottua.
Pappa houkutteli minua aina kahville, mummo sanoi, että ensin ruoka. eihän sieltä olisi malttanut lähteäkään.
Kerran kun suutuin äidilleni ja isälleni (tässä on hyvä mainita että mummolani oli ihan 10 metrin päässä meistä...) pakkasin kaksi kassillista vaatteita ja sanoin että nyt muutan mummolle :D, siellä minä mummolla olin monta tuntia, kunnes isä soitti ja pyysi takasi... oli äitillä ikävä :). kyllä sille on naurettu paljon sen jälkeen.

Mulla soi päässäni vain
 jenni vartiaisen minä ja hän kappaleen sanat...
       
"Sitten kun oon viimeisen lauluni laulanut
ja työni tehnyt, lapsenikin kasvattanut
Luokseni tulkaa
Katsokaa, että kaunis oon
huuleni punatkaa
Ja jotain punaista päälleni pukekaa
Niin matka voi alkaa.....
....Olkoon silloin lintu tai lapsi,
mä tunnistan hänet rakkaakseni vaikka silmäni ummistan
Se tahto on Herran
Tietäkää, että tulee se päivä jolloin nään hänet edessäin
Vaikka joutuisin etsimään vuosituhannet vielä"        

<3 Rakas mummo <3

Paljon on taas tapahtunut muutamana päivänä.
Mummoni oli äkisti mennyt huonoon kuntoon. On nyt tällä hetkellä saattohoidossa. Huomenna olen menossa katsomaan häntä.

 Ajatukset lyö ihan tyhjää, ihminen joka on aina tuntunut olevan se turva. se tuttu ja turvallinen ihminen... onkin äkkiä se joka itse tarvitsee tuttua ja turvaa. Kirjoitan tästä luultavasti huomenna lisää.

Tälle ajalle, mitä viimeksi täällä kävin kirjoittamassa, mahtuu paljon.
Ystäväni häät, mieheni sai rekrykoulutus paikan... liian paljon asioita kerralla.
Pojan syntymäpäivät ovat viikonloppuna, sitten taas rauhottuu hetkiseksi. Nyt on ajatukset tyhjillään... tuntuu vaan että koko ajan tulle vaans ellanen "töks"... aloitan ja pyyhin taas pois... joten lopetan tältä erää...

ihminen tekee itse kiireensä

joo...
Mä olen hommannut taas itselleni näköjään tekemistä :D
huomasin tuossa ykskaks, että: huomenna pitäis mennä kauppareissulle, joudun menemään yksin, mikä sinänsä on haaste tämän paniikkihäiriön kans, noh... selviää siitä, ei paniikkia :D, no mutta kun tulen, mies lähtee käymään parin tunnin ajomatkan päässä hakemassa ne mekanismi tuolit. Ilta saadaan sentään istuskella rauhassa, sitten tulee perjantai, menen käymään terapiassa tuon paniikkihäiriön takia, perjantain jutut siinä, mutta sitten sillepäivää vielä siivota ja leipoa osa mun rakkaan pojan 7 v synttäri jutuista. simatkin pitäis tehä, lauantai, miehen siskon tyttöjen synttäreille, sieltä kotiin ja illalla karaokeen, siinä välissä käyn hakemassa setäni <3 mukaan, sunnuntaina ei mitään, maanantaina tulee miehen toisen siskon tyttö <3 meille, ehkä. sitten tulee pitkä tauko, ystävän häät, seuraavana viikonloppuna onkin sitten jo syntymäpäivät ja tulee tämä tyttönen jälleen <3 :)
noh... kai minä kaiken muistan :D pitää pistää kaikki tarkkaan kalenteriin ylös, ja tehdä kauppalistaa. kuin mää kannan monta kymmentä jauhosäkkiä autoon O.O voeh... ei mitä mä oon taas menny lupaan :D pitää laitta mies sitten erikseen jauhokauppaan.
Nää kaikki menot on tulleet jotenki silleen ajatuksella "hei me voitais..:" ja "mitäs jos..." mutta ihana että on vähä sisältöä ja menoja, en oo hetkeen vissiin poistunukaan taas mökistä, kauppareissua en muista tehneeni pitkään aikaan, kun aina on itellä jotain muuta, ja mies kauppaan. Mutta näin, jos en olisi kerännyt tätä hässäkkää, olisinko taas vaan keksinyt tekosyitä jottei tarvitsisi lähteä mihinkään... aina tuntuu että sitä vaan kehittelee jotain ettei tarvitsis lähteä mihinkään, vaikka en sitä tarkoituksella tee. Menen tällä hetkellä eteenpäin ajatuksella; otan askeleen tai kaksi ja katson kuinka pitkälle se vie, jos se tuottaa jotain suurempaa, otan sen vastaan vaikka kuinka pelottaisi. Askel kerrallaan, kyllä minä selviän.

karaokea ja kilpailua

Nuo tuntuvat olevan mun elämässä tämäm hetkiset avainsanat tälle kesälle.
Mikäs siinä, rakastan laulaa.
Saa nähdä kuinka tämä lähtee käyntiin, nyt ois semifinaalit 25 toukokuuta.
Ilmoittauduin jo kyseiseen kisaan.
Toinen kisa karsinta ois nyt tämän kuun loppupuolella, sinnekin olen aikonut mennä. :D
Eli laulua piisaa...
Tuntuu vaan niin oudolta...
mä... pääsin semifinaaliin, mitääääh?
en vieläkää usko tätä todeks.