Rakas rakas mummoni...
en osaa sanoa mitään muuta.
Kun menin katsomaan häntä, hän ojensi kätensä halatakseen,
hymyili hieman ja mun sydän ilahtu, hän tuntee ja tietää että olen läsnä.
tekisi mieli vaan mennä takasi katsomaan ja viettämään aikaa mummun kanssa.
Mummon oikea puoli on halvaantunut. hän ei siis liiku.
Huoneessa vallitsi ihana rauhallinen tunnelma, aika siellä kulki lentäen. huomaamatta istuin paikallani mummun seurana puolitoista tuntia.

Muistan kun lapsena serkkuni kanssa käytiin aina leikkimässä mummon kanssa, leikkimme olivat sellaisia, että mummo anto rasvapurkin ja me olimme sairaanhoitajia, ja hoidimme mummun käsiä. voitelimme ne nivea voiteella ja mummua huvitti.
Tällä hetkellä tämä serkkuni on lähihoitaja <3 oikealla alallaan. :)
 Mummun lettuja ei myöskään voittanut mikään, ja kunnon maitopottua.
Pappa houkutteli minua aina kahville, mummo sanoi, että ensin ruoka. eihän sieltä olisi malttanut lähteäkään.
Kerran kun suutuin äidilleni ja isälleni (tässä on hyvä mainita että mummolani oli ihan 10 metrin päässä meistä...) pakkasin kaksi kassillista vaatteita ja sanoin että nyt muutan mummolle :D, siellä minä mummolla olin monta tuntia, kunnes isä soitti ja pyysi takasi... oli äitillä ikävä :). kyllä sille on naurettu paljon sen jälkeen.

Mulla soi päässäni vain
 jenni vartiaisen minä ja hän kappaleen sanat...
       
"Sitten kun oon viimeisen lauluni laulanut
ja työni tehnyt, lapsenikin kasvattanut
Luokseni tulkaa
Katsokaa, että kaunis oon
huuleni punatkaa
Ja jotain punaista päälleni pukekaa
Niin matka voi alkaa.....
....Olkoon silloin lintu tai lapsi,
mä tunnistan hänet rakkaakseni vaikka silmäni ummistan
Se tahto on Herran
Tietäkää, että tulee se päivä jolloin nään hänet edessäin
Vaikka joutuisin etsimään vuosituhannet vielä"        

<3 Rakas mummo <3